sunnuntai 17. toukokuuta 2015

4. Yltäkylläisyyssyyllisyys

           Olenko unohtanut äärirajani
                          kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.
      sulkenut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.
                       
             Olenko unohtanut maailman
                  sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan viimeisenkin henkäyksen
      ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan.

Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni
                                    ja putoan sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs.
             enkä enää osaa hengittää kuin ennen,
                      silloin kun maistoin ilmassa auringon ja elämän.

Nyt pimeydessä rintaani painaa vain näkymätön käsi ja ilma on inhottava pakko.
                                    Kuinka riisuisin yltäni turhamaisuuden ihon,
                 repisin esille taas sen verenpunaisen lihan, joka ei pelkää uutta eikä tuntea.
                             
                                     Ehkä vielä taas joskus,
              saatan nousta jaloilleni pohjamudan seasta ja sanoa, ettei minusta ollut katoamaan
                                sillä haluan rakastaa elämää,
                                             jokaista sen pientä virhettä, pahaa oloa, kevään ensimmäisiä ukkosia
        hiirenkorvia puissa ja sydämen raskasta hakkausta.

                                 Sillä olenhan minä ihminen
                                              ihminen, joka haluaisi olla täydellistä puhtautta.
                                         mutta vielä hetken ainakin minä olen tämän maan lika,
                                                       pahat teot ja viattomien haavat
                                  vielä hetken minä koen syyllisyyttä siitä, että elän
                                                                      siitä, että vaadin lisää yltäkylläisyyteeni
                    ja siitä, etten osaa olla onnellinen pienistä asioista vaan olen kadonnut itseltäni.